Edunvalvontavaltuutus

Mikä on edunvalvontavaltuutus?

Edunvalvontavaltuutus eli edunvalvontavaltakirja on juridinen asiakirja, jolla valtuuttaja antaa itse valitsemalleen läheiselle henkilölle luvan hoitaa asioitaan tilanteessa, jossa ei itse ole siihen enää kykeneväinen sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen, heikentyneen terveydentilan, onnettomuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Ilman valtuutusta ei ole mahdollista itse päättää tätä henkilöä. Valtuutuksen tekijän tulee ymmärtää asiakirjan merkitys ja tästä syystä valtuutuksen tekemistä ei kannata lykätä liian kauaksi tulevaisuuteen.
Digi- ja väestötietovirasto (ent. maistraatti) suositteleekin jokaista laatimaan edunvalvontavaltuutuksen ongelmien välttämiseksi.

Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan määrittää varsinaisen valtuutetun lisäksi myös esimerkiksi toissijainen valtuutettu tai varavaltuutettu silmällä pitäen tilanteita, joissa ensisijainen valtuutettu on syystä tai toisesta estynyt hoitamaan valtuutuksen mukaista tehtävää.

Edunvalvontavaltuutus on laadittava lain edellyttämässä määrämuodossa ollakseen pätevä. Digi- ja väestötietovirasto suosittelee laatimaan edunvalvontavaltuutuksen yhdessä lakimiehen kanssa.

Edunvalvontavaltuutus astuu voimaan vasta siinä tapauksessa, jos valtuuttaja tulee kykenemättömäksi huolehtimaan itse asioistaan. Edunvalvontavaltuutus vahvistetaan ajankohtaiseksi tultuaan digi- ja väestötietovirastossa, joka tarkistaa samalla, että se on laadittu lain edellytykset täyttäen.
Valtuutuksen laadinnassa on suotavaa käyttää asiantuntijaa apuna, jotta tässä vaiheessa ei tule yllätyksiä ja käy niin, ettei muotovirheistä valtuutusta voidakaan vahvistaa.

Valtuutuksella vältät byrokratian

Yksi merkittävä etu saadaan edunvalvontavaltuutuksella siitä, että mikäli valtuuttaja haluaa keventää byrokratiaa, on valtuutuksessa mahdollista määrätä, ettei valtuutetun tarvitse toimittaa digi- ja väestötietovirastolle vuosittain vuositiliä omaisuuden hoitamisesta.

Tavanomaisesti kaiken omaisuuden kehitys on kerran vuodessa päivitettävä ja kaikista tilitapahtumista sekä tehdyistä toimenpiteistä on toimitettava tositteet digi- ja väestötietovirastolle kirjanpidon yhteydessä. Tehtävä on melko työläs ja digi – ja väestötietovirasto laskuttaa vuosittain tilintarkastuksen tekemisestä.

Miksi edunvalvontavaltuutus on tärkeä?

Jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty ja henkilö tulee kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan, hankaloituu asioiden hoitaminen merkittävästi.

Esimerkiksi laskujen maksaminen pankkitililtä ei enää onnistu, sillä puoliso tai aikuinen lapsi eivät ole oikeutettuja saamaan tietoa toisen tilistä tai maksamaan laskuja siltä vaikka ne olisivatkin tilinomistajalle osoitettu. Asunnon tai auton myyminenkään ei ole mahdollista ilman, että käräjäoikeudelle tai digi- ja väestötietovirastoon tehtäisiin erillinen pyyntö edunvalvojan määräämiseksi ja pyydettäisiin holhousviranomaisen lupa kaupalle.
Ongelmallinen tilanne on erityisesti silloin, kun toinen puoliso muuttaa palvelukotiin ja toinen haluaisi myydä liian isoksi käyneen entisen asunnon. Mikäli puolisot omistavat asunnon puoliksi, ei myyntiä ole tällöin mahdollista suorittaa ongelmitta.

Niissä tilanteissa, joissa edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty ja henkilöstä tulee kykenemätön hoitamaan omia asioitaan, on ensin tehtävä käräjäoikeudelle tai digi- ja väestötietovirastoon hakemus edunvalvojan määräämiseksi. Edunvalvojaksi voidaan tällöin määrätä tilanteesta riippuen tehtävään ehdotettu henkilö tai valtion virkamies. Tämä prosessi on huomattavasti työläämpi, hitaampi ja kalliimpi kuin edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen. Mikäli ketään lähiomaista ei määrätä edunvalvojaksi, siirtyy edunvalvonta yleiselle edunvalvojalle. Tällöin omaisten tiedonsaantioikeus päättyy ja taloudellisia asioita hoitaa perheen ulkopuolinen henkilö, mikä usein tuntuu tilanteena epäoikeudenmukaiselle.